Hakuna Matata : Bali /Singaraja

Toisinaan päivät kuluvat hitaasti, mutta viikot kuitenkin menevät nopeasti. Kohta ollaan kuukausi oltu reissun päällä. Yksi voimavara tällaisessa reissussa on ehdottomasti keskustelu. Ollaan juteltu paljon kaikenlaisista tunteista, mitä täällä olo on herättänyt, minkälaisia kokemuksia odotettiin alunperin ynnä muuta sellaista. On voimauttavaa huomata, että toinen siinä vierellä kelailee ihan samoja asioita mielessään, vaikka niistä ei joka hetki ääntä pitäisikään. Pehmeän pyöreän piikikäs, mutta ihan kaunis. Kuten meidän elämä täällä. Tylsyys ja turhautumisen tunteet ovat sellaisia, mistä ollaan muiden muassa paljon juteltu. Luulisi, että täällä on tekemistä vaikka kuinka, mutta ihan niin se ei ole. Pimeä, ei hämärä, vaan säkkipimeä tulee klo 18, ja pimeän tulon jälkeen emme voi olla "liikkeellä", ainakaan kävellen. Olemme huomanneet niin monta kertaa sen, että etenkin vanhemmat miehet näkevät meidät jonkinlaisina lihankimpaleina ennemmin kuin normaaleina naisina, että...

Niin kuin Mia aiemmin kirjoitti, niin meillä on ollut talossa kaikenkarvaisia ja karvattomia ystäviä ehkä hieman liian montaa eri sorttia :D Onneksi ollaan osattu myös nauraa hersyvästi asialle, kun vuorollaan huudamme toisiamme apuun- onneksemme meillä on sentään eri inhokit ja hyvin musta huumori :D Kaukana ollaan tosiaan turismista ja hyvä näin, allekirjoitan sen edelleen vaikka välillä psyyke onkin koetuksella. :D  Sirkalla ollut syömistä riittämiin täällä :D Arki rullaa täällä omalla painollaan ja viikot kuluvat normaalien askareiden parissa. Päivisin käymme töissä, ja iltaisin salilla sekä hoidamme muita arkeen kuuluvia asioita. Yllättävän nopeasti aika on kulunut eikä itsellä ole koti-ikävää ollut, ainoastaan kaipaan joitain simppeleitä asioita Suomesta ja toki ystäviä sekä poikaani. Sopeutumista toki edesauttaa myös edellinen reissu, vaikka kovin erilaiset kuviot nyt onkin. Täytyy nostaa hattua Mialle, joka on sopeutunut yllättävän hyvin tähän kaikkeen uuteen, ka...

Olemme nyt olleet ikäosaamisen harjoittelussa kaksi viikkoa. Viikot ovat olleet mielenkiintoisia ja opettavaisia, vaikka emme kovin paljoa olekkaan päässeet itse hoitotoimia tekemään. Olemme huomanneet, että potilaiden sairaudet ovat hyvin pitkälti samoja kuin suomessakin; diabetes, keuhkoahtaumatauti, verenpainetauti, astma, syövät ym. Erikoislisänsä tuo tietysti esimerkiksi dengue-kuume ja tässä trooppisessa säässä tietenkin haavat tulehtuvat helpommin.  Olemme törmänneet hotellissa monenlaisiin ötököihin, ja välillä on ollut kotioloja ikävä, koska kotona ei tarvitse pelätä suihkussa käydessään lattialla möngertäviä monenlaisia toukkia. Eräskin päivä aulan lattialla oli hillittömän kokoinen ampiainen. Liskoihin ja hämähäkkeihin on jo tottunut. Liskojen yöllinen huutokonsertti on hauska, niiden ääni muistuttaa vähän käkättävää naurua, joka saa hyvälle tuulelle. Joskus yöllä voi kuulla roskapussin rapinaa, siellä varmaan lisko-liskonen etsii itselleen yöpalaa. Voikohan toukk...

First week behind... :)  Ensimmäinen viikko on takana Singarajassa ja uskomattoman paljon on jo tapahtunut. Olemme työskennelleet sairaalassa Kresna-osastolla viisi päivää ja huomenna vaihdamme osastoa, tarkoituksena on tutustua melkein kaikkiin osastoihin viikko kerrallaan. RSU Kertha Usadassa ei ole erikseen tiettyä osastoa geriatrisille potilaille, vaan heitä on melkein joka osastolla.  Sairaala on neljässä kerroksessa, mutta hyvin olemme oppineet jo löytämään osastot, pesulan, ruokalan ja pukuhuoneen. Sairaala tarjoaa meille lounaan, jonka tulisuus on tuonut oman lisähaasteen päivään :D Hoitajat, ja ylipäätään paikalliset ihmiset täällä puhuvat hyvin vähän englantia, mutta yrittävät kuitenkin hienosti. Nuoremmat tai turistien kanssa työskennelleet kyllä osaavat sitten jo melko hyvin englantia. Olemme kovasti opetelleet Indonesian kieltä ja yllättävän hyvin jo osaamme arkisia asioita hoitaa opituilla sanoilla. On hieman huvittavaa,että kaikki paikalliset kysyvät...