Hakuna Matata : Bali /Singaraja

Tämä matka on tuonut mukanaan niin monenlaisia tunteita, että niistä on ajoittain ollut hankala saada selvää itsekkään. Ruusuisissa lomatunnelmissa emme ole eläneet, kuin muutamia sydäntä sykähdyttäviä hetkiä, vaikka sosiaalisen median maailma voi toisenlaisen kuvan antaakkin. Olemme todella onnekkaita, että meillä on ollut toisemme tukena. On ollut ilo huomata, kuinka samoissa fiiliksissä olemme, ja jaamme toistemme ajatukset hämmästyttävän usein. Se on suurensuuri rikkaus, koska muuten olisi helppo vaipua ajatustensa kanssa epätoivoon, kun asiat menee toisinaan ihan päin hittoa. Yhdessä me voitetaan vastoinkäymiset ja jopa nauretaan  niille jälkikäteen. Retki Sekumpulin vesiputoukselle kuvasti molempien mielestä hyvin tätä kulunutta matkaa. Aluksi meille sanottiin, että se on raskas matka, mutta kaikki sen arvoista. Ajattelimme, että tokihan me rankka matka sisukkaina naisina kestetään. Sielu täynnä kutkuttavaa odotusta matkasimme serpentiiniteitä kohti sademetsän syövereitä...

Ruvettiin yksi päivä Marian kanssa miettimään kaikenlaista hassua, mitä ollaan täällä koettu ja mille kaikelle ollaan täällä yhdessä naurettu. Ei oltu aiemmin edes huomattu, miten samalla tavalla ollaan asioista ajateltu. Esimerkiksi normaali arkinen tilanne, melkeinpä missä tahansa kaupassa tai kahvilassa, kun joku rupeaa kyselemään meiltä asioita indonesiaksi. Mitäänhän me ei ymmärretä, muuta kuin äänenpaineesta sen, että meiltä kysytään jotain. Joka kerta me yhteen ääneen vastataan iloisesti ensimmäiseen kysymykseen, että "sedikit indonesia", ja näytetään sormilla, että joo tollaset kaksi senttiä me puhutaan indonesiaa. Vastapuoli hymyilee, ja tyytyy vastaukseen. Seuraavaan kysymykseen vastaamme Finlandija. Tähän aina reagoidaan myönteisesti. Ja sitten kerromme samalla, että olemme hoitajaopiskelijoita "perawat mahasiswa." Ja että "training in Kertha Usada". Siihen vastaus on aina uuuu perawat, ja peukkua sille. Seuraavaksi me vastaamme kysymykseen,...

Minulle harkan ohella on ollut tärkeää kokea mahdollisimman paljon uutta. Haluan elää ja nauttia, tehdä asioita, joita en normaalisti pääse tekemään tai joihin ei ole ollut uskallusta aiemmin. Nautin äärettömän paljon seikkailunhalusta, jonka olen täällä itsestäni löytänyt ja tunteesta kun saan haastaa itseäni. Toki jokaiselle nämä haasteet ovat erilaisia, mutta minulle ei ole ominaista hyppiä vesiputouksilta ja seikkailla pitkin viidakkoa...tai ehkä onkin, en vain tiennyt sitä aiemmin ;)  Lisäksi mielestäni, ihmisten ohella, luonto on ehdottomasti parhaita asioita täällä. Tästä syystä haluan kuvin ja videoin tuoda näitä kokemuksia myös teille lukijoille :) Vesiputoukset ovat aina yhtä upeita Paikkoja joihin et pääse muuta kuin patikoimalla :) Ihana opas,jonka kanssa vietin päivän samoillen sademetsässä, jutellen samalla elämästä. Ihmiset jäävät joskus sydämeen... Jylhiä vuoristomaisemia ja vehreyttä riittää silmänkantamattomiin. Keskitt...

Täällä taas... :) Meidän netti kaatui tuossa viime viikonlopun jälkeen ja oltiin majoituksen huonon nettiyhteyden varassa neljä päivää- kaamea tilanne näin someriippuvaiselle nykyihmiselle :D Tosiasiassa yllättävän paljon se vaikutti muuhunkin elämään, kuten laskujen maksuun (kyllä, täälläkin maksetaan laskuja) :D ja Marian harkkapaikan hakemiseen Suomesta, tosin Jobiilin suhteen tilanne ei taida olla sen parempi Suomessakaan :D Arki on rullannut etiäpäin samaan tahtiin ja hikisiä työpäiviä on jo takana enemmän kuin edessä, lomalle tästä jo oikeastaan vois lähtiäkkin kun molemmilla painaa mennyt alkuvuosi ja koulurutistukset vielä harteilla :) Ei ole sanoja kertomaan, miten upeaa oli katsoa auringonnousua mereltä. Isompia ongelmia ei ole tullut eteen, mitä nyt pieni sairastumisen tunne on meinannut kaataa Marian petiin. Sairaalassa tuntuisi olevan paha homeongelma, katoissa on näkyvissä kauttaaltaan kosteusvaurioita varmaankin sadekausien ajoilta. Tämä sisäilmaongelma on ...

Toisinaan päivät kuluvat hitaasti, mutta viikot kuitenkin menevät nopeasti. Kohta ollaan kuukausi oltu reissun päällä. Yksi voimavara tällaisessa reissussa on ehdottomasti keskustelu. Ollaan juteltu paljon kaikenlaisista tunteista, mitä täällä olo on herättänyt, minkälaisia kokemuksia odotettiin alunperin ynnä muuta sellaista. On voimauttavaa huomata, että toinen siinä vierellä kelailee ihan samoja asioita mielessään, vaikka niistä ei joka hetki ääntä pitäisikään. Pehmeän pyöreän piikikäs, mutta ihan kaunis. Kuten meidän elämä täällä. Tylsyys ja turhautumisen tunteet ovat sellaisia, mistä ollaan muiden muassa paljon juteltu. Luulisi, että täällä on tekemistä vaikka kuinka, mutta ihan niin se ei ole. Pimeä, ei hämärä, vaan säkkipimeä tulee klo 18, ja pimeän tulon jälkeen emme voi olla "liikkeellä", ainakaan kävellen. Olemme huomanneet niin monta kertaa sen, että etenkin vanhemmat miehet näkevät meidät jonkinlaisina lihankimpaleina ennemmin kuin normaaleina naisina, että...

Niin kuin Mia aiemmin kirjoitti, niin meillä on ollut talossa kaikenkarvaisia ja karvattomia ystäviä ehkä hieman liian montaa eri sorttia :D Onneksi ollaan osattu myös nauraa hersyvästi asialle, kun vuorollaan huudamme toisiamme apuun- onneksemme meillä on sentään eri inhokit ja hyvin musta huumori :D Kaukana ollaan tosiaan turismista ja hyvä näin, allekirjoitan sen edelleen vaikka välillä psyyke onkin koetuksella. :D  Sirkalla ollut syömistä riittämiin täällä :D Arki rullaa täällä omalla painollaan ja viikot kuluvat normaalien askareiden parissa. Päivisin käymme töissä, ja iltaisin salilla sekä hoidamme muita arkeen kuuluvia asioita. Yllättävän nopeasti aika on kulunut eikä itsellä ole koti-ikävää ollut, ainoastaan kaipaan joitain simppeleitä asioita Suomesta ja toki ystäviä sekä poikaani. Sopeutumista toki edesauttaa myös edellinen reissu, vaikka kovin erilaiset kuviot nyt onkin. Täytyy nostaa hattua Mialle, joka on sopeutunut yllättävän hyvin tähän kaikkeen uuteen, ka...