Hi, how are you?

Ruvettiin yksi päivä Marian kanssa miettimään kaikenlaista hassua, mitä ollaan täällä koettu ja mille kaikelle ollaan täällä yhdessä naurettu. Ei oltu aiemmin edes huomattu, miten samalla tavalla ollaan asioista ajateltu. Esimerkiksi normaali arkinen tilanne, melkeinpä missä tahansa kaupassa tai kahvilassa, kun joku rupeaa kyselemään meiltä asioita indonesiaksi. Mitäänhän me ei ymmärretä, muuta kuin äänenpaineesta sen, että meiltä kysytään jotain. Joka kerta me yhteen ääneen vastataan iloisesti ensimmäiseen kysymykseen, että "sedikit indonesia", ja näytetään sormilla, että joo tollaset kaksi senttiä me puhutaan indonesiaa. Vastapuoli hymyilee, ja tyytyy vastaukseen. Seuraavaan kysymykseen vastaamme Finlandija. Tähän aina reagoidaan myönteisesti. Ja sitten kerromme samalla, että olemme hoitajaopiskelijoita "perawat mahasiswa." Ja että "training in Kertha Usada". Siihen vastaus on aina uuuu perawat, ja peukkua sille. Seuraavaksi me vastaamme kysymykseen, jonka luulemme tarkoittavan missä asumme, ja sanomme, että "jalan jatayu lima (5), edutel undiksha", eli kotiosoitteemme on jalan jatayu, joka kuuluu sanoa jataijjUUU. Ja siihen vastapuoli sanoo aina hymyillen uuuuuu jataijjuUU. Nämä keskustelut ovat tälleen jälkeenpäin ajateltuna ihan hassuja, koska emme yhtään tiedä mitä meiltä kysyttiin, ja silti saimme ajoiksi hyvän keskustelun. Nämä vastauksemme kuitenkin kelpaavat aina vastapuolelle, ja varmaan siksi osaamme niin hyvin luetella ne aina samassa järjestyksessä ja yhteen ääneen.

Ihan naurattaa kirjottaa, onnistuu niin mukavan kätevästi kun tajuttiin kfc:n wifi. Jee.

Toinen usein toistuva hassu tapa meillä on aina sanoa, kun kenen tahansa paikallisen ihmisen kanssa eroamme, ja vastapuoli sanoo meille että "take care" tai jotain vastaavaa, niin sanomme yhteen ääneen kailottaen "hati-hati." Eli varovaisesti. Nauramme samalla itsellemme ja toisillemme ja vilkutamme heipat kaverille. Viemme työvaatteet useamman kerran viikossa sairaalan katolla sijaitsevaan pesulaan. Siellä käymme pesulan naisten kanssa uskomattoman hauskoja keskusteluja, ilman että siinä oikeastaan kukaan osapuoli ymmärtää yhtään mitään.. Just nuo keskustelut on ihan parhaita, kaikki hölpöttää ja nauraa, "yaa, yaa" ja peukkua päälle. Nauretaan noihen naisten kanssa niin paljon. Se todistaa ehkä sitä, että kieli on muutakin kuin sanoja, se on ilmeitä ja eleitä.. jos on lämmin sydän ja avoin mieli, voi jutella kenen kanssa vaan. Uskon, että juuri näitä pöljiä pieniä asioita kaipaan sitten aikanaan kotona.

Ootteko millon nähny kanoja palmun alla, yks oli oksallakkin. Hassu näky.

Jää varmaan myös ikävä lämpöä, lämpimiä hymyjä, lämpimiä ihmisiä. Suomalaiset ihmiset kun yleisesti ottaen ovat aika paljon enemmän varautuneita toisia kohtaan.. se ehkä itseäni on harmittanutkin, että oma itseni ei ole siitä suomalaisesta varautuneisuudesta päässyt kokonaan irti. Haluan tavata paikallisia, jutella ja oppia uutta, mutta se on hieman hankalaa jos suomalaiseen tyyliin tuijottelee varpaitaan kun joku yrittää jutella. Toisinaan juttu lähtee paremmin, en ihan aina kuitenkaan varpaitani tuijottele.

Tässä tuijotellaan varpaita, ja nauretaan kevyelle kuuden numeron kokoerolle..

Koti on ollut viime päivinä paljon mielessä. Kotoa kuului uutisia.. hyviä ja huonoja. Mutta voimaa antaa ihanat viestit perheeltä ja ystäviltä. Ne saapi tuntemaan jännää yhteyttä tuonne kauas, että tärkeät pysyy aina lähellä vaikka itse olisi toisella puolella palloa. Kaipuu kotiin on, mutta samaan aikaan ehkä kaksi senttiä ja sedikit, haluan vielä nähdä ja kokea lisää Balia. Onhan tää nyt hittovie upea paikka. Kulttuuri ja kieli, kaikki. Oon ollut hirmu vaikuttunut esimerkiksi hindulaisuudesta, on ihana nähdä miten ihmiset kohtelevat toisiaan hyvin. Jotain kovin kaunista siinä on, mistä kaikki voisi ottaa pikkasen mallia.

On tosi vaikeaa kirjottaa vaan jostain, kun niin paljon on tapahtunut, ja ollaan nähty niin paljon uutta. Luulen että tän retken sisäistämiseen menee tosi kauan, ja ehkä nyt ihan viime aikoina aivot on alkaneet jo jotain sisäistämäänkin. Aikamoinen retki, jo nyt. Voi veljet!

Yhet kengät jo rikki kävelty, joutivat roskiin. Mutta kuljettivat monen monella hyvällä retkellä...

Terkuin; Mia