Hakuna Matata : Bali /Singaraja

On vaikeaa kuvata sanoin tätä aikaa täällä, niin paljon on tapahtunut ja niin paljon tunteita on kulkenut matkassa mukana. Ääretön kiitollisuus on päällimmäisenä mielessä, kun mietin kaikkea kokemaani. Paljon itsetutkiskelua on tullut tehtyä ja varmasti tulee tehtyä vielä pitkään. Matka on ollut pitkä, kuoppainen ja mutkainen sekä äärettömän kaunis. Elämä täällä on maistunut makealle, suolaiselle, tuliselle, voimakkaalle ja hyvin erilaiselle kuin kotona. Kuvien myötä palaan muistoihin, joista mieleen jää upeat, kauniit ihmiset, maukas ja tulinen ruoka, henkeäsalpaavat maisemat, matkakumppanin eli Mian kanssa jaetut monet upeat kokemukset sekä ennen kaikkea luotto omaan itseen. Luota, että elämä ja omat jalat kantaa. Näihin tunnelmiin, terima kasih Bali ja Mia ! :) -Maria- 

Tämä matka on tuonut mukanaan niin monenlaisia tunteita, että niistä on ajoittain ollut hankala saada selvää itsekkään. Ruusuisissa lomatunnelmissa emme ole eläneet, kuin muutamia sydäntä sykähdyttäviä hetkiä, vaikka sosiaalisen median maailma voi toisenlaisen kuvan antaakkin. Olemme todella onnekkaita, että meillä on ollut toisemme tukena. On ollut ilo huomata, kuinka samoissa fiiliksissä olemme, ja jaamme toistemme ajatukset hämmästyttävän usein. Se on suurensuuri rikkaus, koska muuten olisi helppo vaipua ajatustensa kanssa epätoivoon, kun asiat menee toisinaan ihan päin hittoa. Yhdessä me voitetaan vastoinkäymiset ja jopa nauretaan  niille jälkikäteen. Retki Sekumpulin vesiputoukselle kuvasti molempien mielestä hyvin tätä kulunutta matkaa. Aluksi meille sanottiin, että se on raskas matka, mutta kaikki sen arvoista. Ajattelimme, että tokihan me rankka matka sisukkaina naisina kestetään. Sielu täynnä kutkuttavaa odotusta matkasimme serpentiiniteitä kohti sademetsän syövereitä...

Ruvettiin yksi päivä Marian kanssa miettimään kaikenlaista hassua, mitä ollaan täällä koettu ja mille kaikelle ollaan täällä yhdessä naurettu. Ei oltu aiemmin edes huomattu, miten samalla tavalla ollaan asioista ajateltu. Esimerkiksi normaali arkinen tilanne, melkeinpä missä tahansa kaupassa tai kahvilassa, kun joku rupeaa kyselemään meiltä asioita indonesiaksi. Mitäänhän me ei ymmärretä, muuta kuin äänenpaineesta sen, että meiltä kysytään jotain. Joka kerta me yhteen ääneen vastataan iloisesti ensimmäiseen kysymykseen, että "sedikit indonesia", ja näytetään sormilla, että joo tollaset kaksi senttiä me puhutaan indonesiaa. Vastapuoli hymyilee, ja tyytyy vastaukseen. Seuraavaan kysymykseen vastaamme Finlandija. Tähän aina reagoidaan myönteisesti. Ja sitten kerromme samalla, että olemme hoitajaopiskelijoita "perawat mahasiswa." Ja että "training in Kertha Usada". Siihen vastaus on aina uuuu perawat, ja peukkua sille. Seuraavaksi me vastaamme kysymykseen,...

Minulle harkan ohella on ollut tärkeää kokea mahdollisimman paljon uutta. Haluan elää ja nauttia, tehdä asioita, joita en normaalisti pääse tekemään tai joihin ei ole ollut uskallusta aiemmin. Nautin äärettömän paljon seikkailunhalusta, jonka olen täällä itsestäni löytänyt ja tunteesta kun saan haastaa itseäni. Toki jokaiselle nämä haasteet ovat erilaisia, mutta minulle ei ole ominaista hyppiä vesiputouksilta ja seikkailla pitkin viidakkoa...tai ehkä onkin, en vain tiennyt sitä aiemmin ;)  Lisäksi mielestäni, ihmisten ohella, luonto on ehdottomasti parhaita asioita täällä. Tästä syystä haluan kuvin ja videoin tuoda näitä kokemuksia myös teille lukijoille :) Vesiputoukset ovat aina yhtä upeita Paikkoja joihin et pääse muuta kuin patikoimalla :) Ihana opas,jonka kanssa vietin päivän samoillen sademetsässä, jutellen samalla elämästä. Ihmiset jäävät joskus sydämeen... Jylhiä vuoristomaisemia ja vehreyttä riittää silmänkantamattomiin. Keskitt...

Täällä taas... :) Meidän netti kaatui tuossa viime viikonlopun jälkeen ja oltiin majoituksen huonon nettiyhteyden varassa neljä päivää- kaamea tilanne näin someriippuvaiselle nykyihmiselle :D Tosiasiassa yllättävän paljon se vaikutti muuhunkin elämään, kuten laskujen maksuun (kyllä, täälläkin maksetaan laskuja) :D ja Marian harkkapaikan hakemiseen Suomesta, tosin Jobiilin suhteen tilanne ei taida olla sen parempi Suomessakaan :D Arki on rullannut etiäpäin samaan tahtiin ja hikisiä työpäiviä on jo takana enemmän kuin edessä, lomalle tästä jo oikeastaan vois lähtiäkkin kun molemmilla painaa mennyt alkuvuosi ja koulurutistukset vielä harteilla :) Ei ole sanoja kertomaan, miten upeaa oli katsoa auringonnousua mereltä. Isompia ongelmia ei ole tullut eteen, mitä nyt pieni sairastumisen tunne on meinannut kaataa Marian petiin. Sairaalassa tuntuisi olevan paha homeongelma, katoissa on näkyvissä kauttaaltaan kosteusvaurioita varmaankin sadekausien ajoilta. Tämä sisäilmaongelma on ...