System Error....

Täällä taas... :) Meidän netti kaatui tuossa viime viikonlopun jälkeen ja oltiin majoituksen huonon nettiyhteyden varassa neljä päivää- kaamea tilanne näin someriippuvaiselle nykyihmiselle :D Tosiasiassa yllättävän paljon se vaikutti muuhunkin elämään, kuten laskujen maksuun (kyllä, täälläkin maksetaan laskuja) :D ja Marian harkkapaikan hakemiseen Suomesta, tosin Jobiilin suhteen tilanne ei taida olla sen parempi Suomessakaan :D Arki on rullannut etiäpäin samaan tahtiin ja hikisiä työpäiviä on jo takana enemmän kuin edessä, lomalle tästä jo oikeastaan vois lähtiäkkin kun molemmilla painaa mennyt alkuvuosi ja koulurutistukset vielä harteilla :)
Ei ole sanoja kertomaan, miten upeaa oli katsoa auringonnousua mereltä.

Isompia ongelmia ei ole tullut eteen, mitä nyt pieni sairastumisen tunne on meinannut kaataa Marian petiin. Sairaalassa tuntuisi olevan paha homeongelma, katoissa on näkyvissä kauttaaltaan kosteusvaurioita varmaankin sadekausien ajoilta. Tämä sisäilmaongelma on sitten saanut yskää sekä voimakasta väsymisen tunnetta aikaan. Maria altistui jo edellisen vaihdon aikana homeelle, joten se vaikuttaa varmasti asiaan. Asia on ehkä ollut enemmän psyykkinen rasite, kun normaalisti niin energinen ihminen joutuu antamaan periksi väsymykselle. Päivät sairaalalla kuitenkin vähenevät yksi kerrallaan ja loma koittaa pian, joten hymy huulilla mennään eteenpäin :)

Ajateltiin laittaa tällä kertaa näin videoiden ja kuvien muodossa teille pieni pala meidän elämästä ja vapaa-ajasta täällä :)

Aamuisin linnut sirkuttavat äänekkäästi, kun heräämme klo 5.45 aamupalalle.



Uuni tulilla.





Katukuvaa Singarajasta.


Otettiin paikallinen kuskiksi ja lähdettiin seikkailemaan päiväksi vuoristoon. Jotain kivaa sieltä löytyi :)


Häikässöö :D


Vuoristomaisemaa.





Moskeijan äänet kuuluvat ympäristössä päivittäin.



Rauhallinen hetki meren äärellä.



Illan ääniin kuuluvat myös sirkkojen siritys.






Tässä tältä erää tarinoita ja kuvia :) p.s tämän blogin teon aikana nettiyhteys katkesi vain kolme kertaa ja huonon yhteyden vuoksi siirryttiin välillä ulos etsimään parempaa yhteyttä, ja lataamaan kuvia/videoita, aikaa meni tällä kertaa noin kaksi tuntia- heleppoa vai mitä? :D

Suomessa kello taitaa olla nyt 14 joten Selamat Sore! :)

Maria & Mia



Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hi, how are you?

Kuva
Ruvettiin yksi päivä Marian kanssa miettimään kaikenlaista hassua, mitä ollaan täällä koettu ja mille kaikelle ollaan täällä yhdessä naurettu. Ei oltu aiemmin edes huomattu, miten samalla tavalla ollaan asioista ajateltu. Esimerkiksi normaali arkinen tilanne, melkeinpä missä tahansa kaupassa tai kahvilassa, kun joku rupeaa kyselemään meiltä asioita indonesiaksi. Mitäänhän me ei ymmärretä, muuta kuin äänenpaineesta sen, että meiltä kysytään jotain. Joka kerta me yhteen ääneen vastataan iloisesti ensimmäiseen kysymykseen, että "sedikit indonesia", ja näytetään sormilla, että joo tollaset kaksi senttiä me puhutaan indonesiaa. Vastapuoli hymyilee, ja tyytyy vastaukseen. Seuraavaan kysymykseen vastaamme Finlandija. Tähän aina reagoidaan myönteisesti. Ja sitten kerromme samalla, että olemme hoitajaopiskelijoita "perawat mahasiswa." Ja että "training in Kertha Usada". Siihen vastaus on aina uuuu perawat, ja peukkua sille. Seuraavaksi me vastaamme kysymykseen,...
Lue lisää

What to do, when there is nothing to do...

Kuva
Toisinaan päivät kuluvat hitaasti, mutta viikot kuitenkin menevät nopeasti. Kohta ollaan kuukausi oltu reissun päällä. Yksi voimavara tällaisessa reissussa on ehdottomasti keskustelu. Ollaan juteltu paljon kaikenlaisista tunteista, mitä täällä olo on herättänyt, minkälaisia kokemuksia odotettiin alunperin ynnä muuta sellaista. On voimauttavaa huomata, että toinen siinä vierellä kelailee ihan samoja asioita mielessään, vaikka niistä ei joka hetki ääntä pitäisikään. Pehmeän pyöreän piikikäs, mutta ihan kaunis. Kuten meidän elämä täällä. Tylsyys ja turhautumisen tunteet ovat sellaisia, mistä ollaan muiden muassa paljon juteltu. Luulisi, että täällä on tekemistä vaikka kuinka, mutta ihan niin se ei ole. Pimeä, ei hämärä, vaan säkkipimeä tulee klo 18, ja pimeän tulon jälkeen emme voi olla "liikkeellä", ainakaan kävellen. Olemme huomanneet niin monta kertaa sen, että etenkin vanhemmat miehet näkevät meidät jonkinlaisina lihankimpaleina ennemmin kuin normaaleina naisina, että...
Lue lisää

Something to remember... :)

Kuva
On vaikeaa kuvata sanoin tätä aikaa täällä, niin paljon on tapahtunut ja niin paljon tunteita on kulkenut matkassa mukana. Ääretön kiitollisuus on päällimmäisenä mielessä, kun mietin kaikkea kokemaani. Paljon itsetutkiskelua on tullut tehtyä ja varmasti tulee tehtyä vielä pitkään. Matka on ollut pitkä, kuoppainen ja mutkainen sekä äärettömän kaunis. Elämä täällä on maistunut makealle, suolaiselle, tuliselle, voimakkaalle ja hyvin erilaiselle kuin kotona. Kuvien myötä palaan muistoihin, joista mieleen jää upeat, kauniit ihmiset, maukas ja tulinen ruoka, henkeäsalpaavat maisemat, matkakumppanin eli Mian kanssa jaetut monet upeat kokemukset sekä ennen kaikkea luotto omaan itseen. Luota, että elämä ja omat jalat kantaa. Näihin tunnelmiin, terima kasih Bali ja Mia ! :) -Maria- 
Lue lisää