Scream, when you need me...

Niin kuin Mia aiemmin kirjoitti, niin meillä on ollut talossa kaikenkarvaisia ja karvattomia ystäviä ehkä hieman liian montaa eri sorttia :D Onneksi ollaan osattu myös nauraa hersyvästi asialle, kun vuorollaan huudamme toisiamme apuun- onneksemme meillä on sentään eri inhokit ja hyvin musta huumori :D Kaukana ollaan tosiaan turismista ja hyvä näin, allekirjoitan sen edelleen vaikka välillä psyyke onkin koetuksella. :D 

Sirkalla ollut syömistä riittämiin täällä :D

Arki rullaa täällä omalla painollaan ja viikot kuluvat normaalien askareiden parissa. Päivisin käymme töissä, ja iltaisin salilla sekä hoidamme muita arkeen kuuluvia asioita. Yllättävän nopeasti aika on kulunut eikä itsellä ole koti-ikävää ollut, ainoastaan kaipaan joitain simppeleitä asioita Suomesta ja toki ystäviä sekä poikaani. Sopeutumista toki edesauttaa myös edellinen reissu, vaikka kovin erilaiset kuviot nyt onkin. Täytyy nostaa hattua Mialle, joka on sopeutunut yllättävän hyvin tähän kaikkeen uuteen, kaukana kotoa ja rakkaasta ihmisestä. Itsellä vaikeuksia tuottaa oikeastaan eniten tässä kuumudessa työskentely täyspitkissä vaatteissa, ilman mitään ilmanvaihtoa, kosteusprosentin huidellessa yli 70%. Elimistö on lujilla ja sen huomaa kyllä päivittäin, mutta toisiamme tsemppaamalla olemme työpäivistä selvinneet ja itselle tuo salille pääseminen on tosi tärkeetä. Enkä mie kylymää ikävöi ainakaan :D

+31 eikä ilmastointia, meinaa vähän hiki tulla :D p.s salimaksu 6e/kk.

Vapaat viikonloput ovat myös odottamisen arvoisia ja viime viikonloppuna ajelimmekin katsomaan upeaa GitGit-vesiputousta. Matka pitkin mutkittelevaa vuoristotietä oli vähintäänkin jännittävä, mutta samalla niin mielettömän hauska! J Täällä olemisen paras anti on ollutkin itsensä tutkiskelu ja elämänjanon sekä seikkailunhalun löytyminen jälleen uudestaan J Kiitos muuten Mialle luottamuksesta miun ajotaitoja kohtaan :D 

pienenpieni ihminen.

Sairaalalla työskentely on sujunut ongelmitta, joskin emme ole päässeet tekemään niin paljon, kuin toivoimme. Joidenkin hoitajien asenne meitä kohtaan on ollut hieman ikävä ja luottamuspula näkyy aika selvään. Ammatillisesti on turhauttavaa yrittää todistella omaa osaamistaan, varsinkin kun yhteistä kieltä ei oikein ole. Yhtä turhauttavaa on ollut katsoa vierestä hoitotoimia, kun tiedät ettei aseptiikka toteudu oikealla tavalla.  On vain pakko hyväksyä, että vaikka tehdyt asiat ovat kenties samoja, niin toteutus voi olla hyvin erilainen. Oli odotettavissa, että turhautumista pitää opetella sietämään täällä ihan eri mittakaavassa. 

osaston sähkötaulu on asteen verran sekava... 

Sairaalan arjessa näkyy lääkärien kunnioitus, välillä he eivät edes itse käännä potilaskansion sivuja, vaan hoitaja tekevät sen heidän puolesta, kun ovat ensin ojentaneet tuolin lääkärille. Lääkärien kanssa olemme käyneet keskusteluja mm. politiikasta, lääketieteellisistä asioista ja Suomen korkeasta koulutustasosta. Keskustelut ovat olleet antoisia ottaen huomioon, että välillä istumme tovin ilman, että kukaan sanoo meille mitään. Myös isovanhempien kunnioitus ja läsnäolo perheen arjessa on näkynyt selvästi sairaalalla, potilas ei koskaan ole yksin huoneessaan. Sairaalan henkilökuntaa sairaanhoitajien lisäksi ovat mm. hoiva-avustajat, siivoushenkilökunta ja osastonhoitajat eli pitkälti samoilla kuvioilla mennään, kuin Suomessa. Sairaanhoitajan ammatti tuntuisi olevan arvostettu täällä ja suhteellisen hyväpalkkainen, joskin täällä ei raha-asioista puhuta vaan se on eräänlainen tabu.

Kahvi/Tee ja välipala potilaille

Joukossa on kuitenkin myös mukavia hoitajia, jotka pyytävät kanssaan kuvaan ja kyselevät Suomesta, nauravat meille kun yritämme puhua sujuvasti indonesian kieltä. Yksi peruskysymyksistä on; ”Are you married, single, have children? ” Mie kerroin sitten perusrehelliseen tyyliini, että olen sinkku ja minulla on 15-vuotias poika. Hoitajien naamasta ei olisi selvemmin voinut järkytyksen määrä näkyä. Vaati selvityksen tulvan, että kyseinen asia on Suomessa ihan normaalia, ennen kuin sain hoitajat hymyilemään jälleen :D Juttelimme sitten asiasta ja selvisi että täällä ero ei tule kysymykseen, naimisiin ei myöskään aina mennä suinkaan rakkaudesta, vaan myös siksi että on aika mennä naimisiin. Hauskoja sattumuksia on ollut ja yksi niistä oli, kun ihmettelimme eväidemme häviämistä. Syy tähän selvisi, kun eräs hoitajista tuli tarjoamaan omaa puoliksi syötyä ruokaansa meille sanoen; ”taste,taste, balinese, you like?” ja näimme sitten heidän jakavan eväitään paljon hoitajien kesken. Olemmekin nyt ostaneet kadun varrella olevasta kojusta jotain pientä purtavaa heille, että he jättäisivät eväämme rauhaan :D Kulttuurillisia eroja on monia ja aina emme niistä pääse perille, mutta parhaamme mukaan yritämme olla maan tapojen mukaisesti. Ylenpalttinen hymyily koskee jo väliin poskipäihin ja kaipaan suomalaista jäyhyyttä ihan snadisti :D 

mmm…mitäs vielä J Mitä Balilaiset selkeästi rakastavat? Hyvin TULISTA ruokaa, chiliä ei ilmeisesti voi koskaan olla liikaa. Juuri kun luulet syöneesi tulisinta ruokaa ikinä- saat annoksen joka osoittaa kuinka väärässä voit olla :D Äärimmäisen LUJALLA soivaa musiikkia, minne tahansa menetkin on musiikki pauhaamassa tai ihmiset ylipäätään vain ovat äänekkäitä. Jopa sirkat ja linnut ovat omaksuneet kovaäänisen kommunikoinnin ja käytännössä täällä ei koskaan ole täysin hiljaista. LEVEÄÄ hymyä, balilaiset hymyilee aina ja paljon, viis siitä millainen tunnetila tai mielipide oikeasti on sillä hetkellä. Mahdollisimman VALKEAA ihoa, kaupat ovat pulloillaan Whitening- tuotteita ja meitä kehutaan kauniiksi juurikin ihon vuoksi. Voimakkaita TUOKSUJA, pyykit tuoksuvat mielettömän hyvälle pesulan jälkeen ja joka kulmalla tuoksuu suitsukkeet. SOKERIA JA C-VITAMIINIA, niitä on lisätty ihan kaikkeen ja PALJON. On vaikeaa löytää veden lisäksi juomaa, jossa ei olisi sokeria. SEREMONIOITA, niitä on milloin minkäkin syyn vuoksi ja silloin näkee kauniisti pukeutuneita paikallisia kadun kulmassa tai liikenteessä. Veikeä, hassutteleva ja iloinen kansa- joskin alkuun hieman varautunut. Samojen tähtien alla kun ollaan synnytty kaikki, niin samakaltaisuuttakin löytyy ;) 

Ja niin seikkailumme jatkuu... :) 

Kello on täällä nyt  melkein puoli 10 illalla joten ; Selamat tidur ja halit kaikille sinne kauas,samojen tähtien alle! :)