I want my coffee and humor black, please...

Olemme nyt olleet ikäosaamisen harjoittelussa kaksi viikkoa. Viikot ovat olleet mielenkiintoisia ja opettavaisia, vaikka emme kovin paljoa olekkaan päässeet itse hoitotoimia tekemään. Olemme huomanneet, että potilaiden sairaudet ovat hyvin pitkälti samoja kuin suomessakin; diabetes, keuhkoahtaumatauti, verenpainetauti, astma, syövät ym. Erikoislisänsä tuo tietysti esimerkiksi dengue-kuume ja tässä trooppisessa säässä tietenkin haavat tulehtuvat helpommin. 

Olemme törmänneet hotellissa monenlaisiin ötököihin, ja välillä on ollut kotioloja ikävä, koska kotona ei tarvitse pelätä suihkussa käydessään lattialla möngertäviä monenlaisia toukkia. Eräskin päivä aulan lattialla oli hillittömän kokoinen ampiainen. Liskoihin ja hämähäkkeihin on jo tottunut. Liskojen yöllinen huutokonsertti on hauska, niiden ääni muistuttaa vähän käkättävää naurua, joka saa hyvälle tuulelle. Joskus yöllä voi kuulla roskapussin rapinaa, siellä varmaan lisko-liskonen etsii itselleen yöpalaa. Voikohan toukkiin tai torakoihin tottua koskaan... mutta se on tätä elämää,  ja on vain hyväksyttävä, että täällä on näin. Muita tapaamiamme otuksia on olleet rotat, lepakot, etanat ja erilaiset pörriäiset. Ötököiden ja itikoiden, sekä muiden trooppisten otusten läsnäolo saa olon toisinaan varovaiseksi, tuntuu että on koko ajan oltava jotenkin varuillaan.

Täällä singarajassa katukuvassa näkyy vahvasti uskonto. Täällä on etenkin hinduja ja muslimeita. Koska täkäläiset tavat ja kulttuuri on meille uutta, kuten myös uskontoon liittyvät asiat, olemme välillä hieman epävarmoja osaammeko toimia oikein, ettei meitä katsottaisi pahalla. Olemme tietenkin ystävällisiä kaikille, mutta kaikkia kulttuuriin liittyviä tapoja ja eleitä emme voi tietää. Haluamme oppia siitä lisää. On tosi hyvä juttu, että Maria on tehnyt opinnäytetyönsä liittyen islamin uskontoon,  joten joistain uskontoon liittyvistä tavoista ja aatteista meillä on tietoa. Toki olemme opiskelleet ennalta balilaista kulttuuria hieman internetin maailmasta, mutta täällä paikanpäällä asiat saattavat näyttäytyä myös hieman eri tavalla. Olemme täällä hotellissa hieman eristyksissä, koska emme mielellään lähde ulkoilmaan pimeällä, ainakaan lähikauppaa edemmäs. Sinänsä turvattomuuden tunnetta koemme ohimennen sivukujilla huutelevien miesjoukkojen kohdalla päivänvalossakin. Sekin johtuu siitä, että täällä ei näin valkonahkaisia naisia ole näkynyt meidän lisäksi tällä aikaa kuin pari muuta, joten ymmärrettävästi olemme paikallisille eksoottinen näky. Turvattomuuden tunnetta koemme kuitenkin ehkä eniten liikenteessä, koska se on toisinaan todella kaoottista. Toki paikallisten sairauksien tarttuminen tai ylipäätään täällä sairastuminen huolettaa mieltä. Onneksi meillä on kaikki mahdolliset vitamiinilisät käytössä, jotta säilyisimme terveenä.

Hindulainen rukoilualttari.

Olemme kertoneet paikallisille paljon suomesta. Sairaalalla olemme kertoneet suomalaisesta terveydenhoidosta ja sairaaloista, suomalaisten sairauksista, ja sairaanhoitajan sekä lähihoitajan työnkuvasta, koulutuksesta ja siitä, kuinka paljon samaa meillä on heihin nähden sairauksien hoitamisessa. Muutoin olemme kertoneet paljon suomen luonnosta, metsistä, järvistä, eläimistä, lumesta, kylmyydestä, marjoista, revontulista jne. Monet tietävät Nokian ja Angry birdsin, mutteivat olleet tienneet, että ne ovat suomesta. Eräs kertoi luulleensa, että kuvat revontulista ovat photoshopattuja. Olemme näyttäneet videoita ja kuvia suomesta. Paikallisia naurattaa suomen kielen kuuleminen ja he ovat olleet kiinnostuneita kuulemaan suomalaisesta kulttuurista.

Täällä ollessamme olemme myös huomanneet, että rahankulua ei voi estää. Vettä ei voi juoda hanasta, ja jos haluaa selvitä pyörtymättä, vettä on juotava monia litroja päivässä. Vaikka vesi ei ole kallista, ei se ole ilmaistakaan. Parkkimaksut, ruuat, vitamiinit, aurinkorasvat ja muut pakolliset jokapäiväiset asiat tulevat pitemmälle aikaa ehkä arvokkaammaksi kuin olimme odottaneet. Olemme ostaneet myös esimerkiksi astioita, koska niitä ei hotellissa ollut valmiina. Torakkamyrkyt ja toukkien poistamiseen ostamamme siivousaineet ovat maksaneet yllättävän paljon. Onneksi säästeliäästi eläminen on meille tuttua, eikä siitä ole tullut ongelmaa. Olemme muutenkin ainakin omasta mielestämme vähään tyytyväisiä. 

Olo on kuin miljonäärillä. :D (100000rp=6e)

 

Vaikka viime päivinä orastava koti-ikävä ja kaipuu toukattomaan suihkuun on nostanut pienesti päätään, meillä on hyvä olla täällä toistemme kanssa. Näemme täällä paljon hyvää, ja uskon, että kesäkuussa tuon kotiin entistä paremman version itsestäni. Ymmärtäväisemmän, ja vieläkin vähempään tyytyväisen. Nyt kohti kupillista kuumaa aamukahvia ja sen jälkeen taas kohti ääretöntä ja sen yli! :) tai jos ainakin rannalle.

-Mia-